Puuhastelua

Vauhtia on taas riittänyt enemmän kuin laki sallii. Ei oikein tämä äityliini meinaa arvon touhottajan perässä pysyä. "Vauhti sata, jääki nolla" -totta joka sana, niin kuin Nette itsekkin sanoo. Nuha ja yskä on tätä meidän töhötinttiä riepotellut muutaman päivän. Yöt ovat olleet rikkonaisia ja aamulla ennen seitsemää pompittu ylös. Äiti vähän vähemmän pomppinut kylläkin . Lähinnä tv auki ja Pikku Kakkonen pauhaamaan. Saa hieman lisäaikaa torkkua. (Mikä kumma siinä on, ettei voi illalla mennä itse ajoissa nukkumaan??)

Viikonloppuna taas yritettiin tuota Nallen Kotia rakennella. Saatiin sentään sauna aikaiseksi. Nyt on kiuas, lauteet ja jopa saunakauhakin, lääkekippo toimii hyvästi kiuluna. Hieman tapetoitiin makuuhuonetta ja peili eksyi pesuhuoneeseen. Tuo peili olikin aika hauska, kun Nette pyöritteli tyhjää Lumenen rasvan pahvikuoria käsissään ja kyseli minulta mitä siitä tehtäisiin. En noteerannut asiaa kunnolla, kun intensiivisesti keskityin askarteluun (niin Mikakin sanoi, että kumpikohan tuossa enemmän on innoissaan). Nette pyöritteli pahvia edelleen käsissään tuumaten minulle: "Vaikka peili". Edelleenkin vain höpisin jotakin vastaukseksi, kunnes tytteli sanoi jo kyseli vaativammin ja jakoi edelleen peili-ideaansa. Siinä vaiheessa katsahdin laatikkoa paremmin ja kas kas, ihanhan siinä peili olikin. Niinpä leikkasimme siitä pienen palan ja nyt on Nallen kodissa hieno PEILI :)) Täytyy varmaan kohta laittaa kuviakin, ettei saa ihan hirmu hienoa kuvaa tuosta projektistamme. Ihan vaan hyvin vaatimaton pahvihökötys tuo koti on, näin mielikuvien rikkomiseksi.

Eilen ompelin myös Neten pikku-puudelille, vaaleanpunaiselle villakoiralle omat nahkavaljaat ja tehtiinpä oma hieno talutushihnakin. Ei oikein nuo Piitun valjaat ja hihna olleet sopivat, joten pakkohan se oli ne tehdä. Pitipä vielä pahvinen nimilaattakin tehdä ja koira sai nimekkees "Ressu". Ainoa ongelma tällä hetkellä on, etten tiedä mitä keksisin tuolle koirapuistolle, joka meidän makkarissamme sijaitsee. Haju voi kohta olla aika sietämätön kun tuntuu tuota torttua vääntävän ihan yhtenään. Kuuluu vaan aina ilmoitus: "Taaski se kakkas". Seuraavaksi kai pitää lähteä kauppaan ostaan koirankakkapusseja ja askarrella roskapönttö :)))

Eilen oli kyllä äidillä myös naurussa piteleminen. Tämän jos kerron niin Nette on kyllä joskus tosi ylpee äidistään. Olimme nimittäin menossa iltapesuille ja neitokainen hihhuloi jo ilkosillaan pitkin mökkiä. Menin hakemaan pyyhettä ja kun tulin takaisin vessan ovelle, Nette seisoo jalat harallaan ja pitelee äitiyspakkauksessa tullutta vesilämpömittaria haarukassaan. Tyrmistyneenä kysyin, mitä ihmettä hän oikein touhuaa. "Kaivan", sain vastaukseksi. Katsoin vielä enemmän hölmönä häntä ja vaadin tarkennusta, johon Nette taas tuumasi kuin astetta tyhmemmälle (äänensävy oli sitä): "matoja." AI JUUTAS, että oli TODELLA vähällä, ettei pokka revennyt just ja heti. Sain hillittyä itseni ja päädyin ottamaan tyynesti mittarin häneltä, hieman nuhtelin, mutta pakko oli vielä kysyä löysikö hän niitä matoja ja oli kuulemma löytäny. Että näin meillä.

(Tässä kirjoittaessani muuten huomaan unohtaneeni kaikki kieliopilliset säännöt ja oikeesti heittelen pisteet, pilkut sunmuut tavarat ihan miten sattuu. Joskus ne oli vielä hyvin selkeenä mielessä, mutta näköjään vanhuus ei tule yksin. Jaiks!)

Laitanpas tähän loppuun muutamia kuvia.

Ensimmäisenä taidonnäytteenä nukkuminen ala mummila

Hiihtämässä
Iltasatu ruokapöydän alla Piitulle